Mistä syvältä ihmiselle on tullut suvunjatkamisvietti? Siis ihan kaiken järjen nimissä, miksi ihminen haluaa hankkia lapsia??

Tällaisia syvällisiä ajatuksia ja kysymyksia johtuu mieleen silloin, kun käännän kouluikäisen lapsen ulkohousut noin tuhannennen kerran oikein päin, kerään pöydästä aamupalan astiat, pakkaan taas kerran yhtä uimakassia, etsin kadonnutta bussikorttia, laitan noin miljoonannen koneellisen pyykkiä pyörimään, ripustan sen noin miljoonannen tunnin päästä kuivumaan... kun petaan kouluikäisen sänkyä ja kalastan sieltä likaisia sukkia ja kalsareita, kun taistelen viisi minuuttia mahtuakseni oman kotini eteiseen, koska lätkäkassi on oven edessä, kun huudan biljoonannen kerran naama punaisena, että kuka -kele on taas jättänyt kaapin ovet, tietokoneen, ulko-oven, keittiön laatikot, vessan oven, pleikan, arkiolkkarin ikkunan, leikkilyhtynsä, *täytä tähän suosikkiaiheesi* auki/päälle.

Jos minulla ei olisi lapsia, ehtisin herätä varttia yli seitsemän ja ehtisin siltikin puoli tuntia aiemmaksi töihin. Jos minulla ei olisi lapsia, meillä voisi olla vain yksi auto, pari polkupyörää puolen tusinan sijaan ja kaksi televisiota. Ehkä meille riittäisi yksi tietokonekin nykyisen kolmen sijasta. Jos meillä ei olisi lapsia, pyykikone laulaisi ehkä vain kaksi kertaa viikossa, ruokakaupasta kantaisin säännöllisesti vain yhden kassin kahden sijasta ja lomamatkoille tarvitsisi hankkia vain kaksi lippua neljän sijasta. Jos jos ei olis jos, niin lehmätkin lentäisi ja jos tädillä olisi munat niin täti olisi setä... Hohhoijaa.

Olisikohan se niin, että meillä on lapsia siksi, että kun on lapsia, ei tarvitse niin kamalasti tuijottaa omaan napaansa ja miettiä, mitä vikaa tuossa äijänturjakkeessa taas on (onpahan useampia syyllisiä, joita inhota). Tai meillä on lapsia siksi, että inhoan omaa etunimeäni ja siksi on niin kiva viettää vuosikaudet tunnettuna nimellä "äiti" tai mikä parempaa, "*lapsen nimi genetiivimuodossa* äiti".

Tai ehkä meillä on lapsia siksi, että joku voi aamulla kävellä silmät ristissä makuuhuoneeseen, tunkea itsensä peiton alle kainaloon ja huokaista tyytyväisenä, että "ai kun sä oot ihanan lämmin, äiti..."